Katson nuoren väsyneisiin silmiin. Vuosi sitten huikkasit iloiset moit käytävällä ohikiitäessä. Nyt myssy vanuu silmillä ja hartiat valuvat maata kohti. Luomet roikkuvat alaspäin suunnattujen silmien päällä. Koko olemus kertoo: EVVK. Et kapinoi, et möykkää, et hassuttele. Ei, käytät energiasi olemisen sietämiseen. Katselen kanslian ruudun takaa, kun kädet syvällä mustan hupparin taskussa askellat pois koulun pihasta. Seuraasi liittyy pari mustan hupun alle suojaan hakeutunutta. Minne askeleenne vienevät?
Toinen äidin ja isän silmäterä istuu kansliassani. Jalka vipattaa, käsi naputtaa, uhma pakottaa katsomaan seinää. Keho kertoo: Älä tuu mulle tilittään! Äkkiä saat raivarin ja häivyt. Kansliaan jäävät vain äidin kyyneleet, lohduton kaipaus takaisin lapsuuteen.
Näitä tarinoita ei kirjoiteta Vuoden Nuori -palstoille, mutta nämä tarinat kulkevat mukanani lenkkipoluille, pakottavat pohtimaan iltaisin. Milloin masennus, ahdistuneisuus, yksinäisyys ja lintsaus tai keskittymättömyys, haistattelu, huuto ja uudet kaverit tai kaverittomuus saavat selityksen huumeista? Kun todellisuus ei riittänyt, siihen piti lisätä väriä.
Vielä ei yksikään ole huumeiden käyttöä myöntänyt ensimmäisellä puhutuskerralla ja joka kerta epäilyskin on huoltajalle shokki. Silti toivoisin, että nuori jäisi kiinni heti ensimmäisestä kokeilusta, josko tie eteenpäin aukeaisi selvänä. En tunne erilaisten huumeiden vaikutuksen kirjoa, mutta sen tiedän, että tarvittaisiin tehokkaampia huumetestejä, ihan vain koulun arkeen.
”Tarvittaisiin pikatestejä ja selkeät linjaukset siihen, miten toimitaan, jos nuori käyttää huumeita.”
Tarvittaisiin pikatestejä ja selkeät linjaukset siihen, miten toimitaan, jos nuori käyttää huumeita. Miten opetus järjestetään? Selvää on, että ei kouluun pitäisi huumeiden vaikutuksen alaisena tulla.
Koulujen aikuisina me emme myöskään tiedä, mistä syystä nuori on poissa, emmekä liioin sitä, kuinka paljon ja mitä aineita nuorella on viikonlopun jälkeen veressä. Missä nuoren pitäisi mielestänne olla, jos huumeet koukuttavat, mutta me koulun aikuiset voimme vain arvella, että ihan kaikki ei ole kunnossa? Saan usein vastauksen, että tehkää lastensuojeluilmoitus. Kyllähän me niitä teemme, mutta nuoren kuuluu tulla kouluun joka päivä, eikä mikään ilmoitus heti muuta nuoren todellisuutta.
Ihan ensimmäisenä askeleena toivoisin huumekoiria pistokäynneille kouluun, jotta ainakaan koulussa ei diilattaisi, eivätkä uudet uhrit pääsisi kokeilemaan. Seuraava askel ehkä olisi, että pikatestaus tulisi jollakin tavalla mahdolliseksi kouluissa. Ja lopulta tarvitaan selkeä strategia sille, kuinka koukussa olevaa nuorta vierotetaan ja kuinka heidän koulunkäyntinsä järjestetään. Seinäjoen on aika herätä Ruususen unesta ja herätä toteamaan, että EHKÄPÄ jotkut nuoret todella käyttävät huumeita. Kuinka autamme heitä? Jälleen: rajat ovat rakkautta.
Kaisa Isotalo, Seinäjoen Lyseon rehtori
Tällä viikolla 2.-8.11. vietetään valtakunnallista Ehkäisevän päihdetyön viikkoa. Viikon teemana on tänä vuonna kannabis. EPT-viikolla puhutaan kannabiksesta, kannabiksen käyttöön liittyvästä sosiaalisesta paineesta ja huolesta kaverin kannabiksen käyttöön liittyen. Lisää tietoa: www.kysyminenkannattaa.fi