Teiden varsilla oli keltaliivejä kuin Pariisin kaduilla. En usko, että heillä oli yhteistä poliittista ideologiaa, vaan pyrkimys oli tehdä suojatiet turvallisiksi. Hienoa toimintaa, mitä tehtiin vanhempien voimin. Yhdessä.

Moni ihmistaimi aloitti koulutiensä jälleen tänä syksynä, olkoon se turvallinen, elämyksellinen ja opettavainen. Antakoon se jokaiselle enemmän, kuin kertolaskut ja epäsäännölliset verbit.

Toivoisin myös, että vanhemmat, opettajat, ym. oppilaiden elämän aikuiset kannustaisivat omia ja miksei naapurinkin mukuloita olemaan kilttejä toisilleen, en jaksa uskoa, että yksikään lapsi on syntyjään paha ja haluaa satuttaa toista, fyysisesti tai henkisesti, jostain sellainen malli kumpuaa. KIVA-koulukampanjat ovat hyviä, mutta kollektiivinen vastuu ei voi olla yksin koulun.

Näen liian paljon omassa työssäni nuoria, joita on läpi koulutaipaleen kiusattu, syrjitty ja kaltoin kohdeltu. Se on kauheaa ja johtaa sangen usein ikäviin seurauksiin, joiden inhimillinen ja taloudellinen hinta on armottoman suuri. Jos kokemustensa kautta menettää yhteyden siihen, miten ihmissuhteita luodaan ja miten kehenkään voi luottaa, on se mielestäni äärimmäisen surullinen tila.

”Jokainen lapsi ja nuori tarvitsee ihmistä, ystäviä ja leikkikamuja, eläviä peilejä, joista katsella itseä ja omaa kehitystä kohti aikuisuutta. Olipa sitten mistä lähtökohdista, kulttuurista, uskonnosta, sosioekonomisesta asemasta tahansa, edellä mainittu asia pysyy: me tarvitsemme toisiamme.”

Meitä on moneksi, tietenkin. Erilaisia lapsukaisia ja nuoria, joiden intressit vaihtelevat Japanista jalkapalloon, Wowista runoihin, TikTokista Tolkieniin. Listaa voisi jatkaa loputtomiin. Yhdistävä tekijä kuitenkin löytyy ihmisestä itsestään: jokainen lapsi ja nuori tarvitsee ihmistä, ystäviä ja leikkikamuja, eläviä peilejä, joista katsella itseä ja omaa kehitystä kohti aikuisuutta. Olipa sitten mistä lähtökohdista, kulttuurista, uskonnosta, sosioekonomisesta asemasta tahansa, edellä mainittu asia pysyy: me tarvitsemme toisiamme.

Jokaisen lapsukainen voi tulla kiusatuksi tai olla kiusaaja, tai katsoa hiljaa sivusta, kun joku joutuu silmätikuksi. Jokaisen vanhempi, opettaja tai luottoaikuinen voi olla avainhenkilö, joka puuttuu tai auttaa, tekee yksilön näkyväksi, kysyy: ”Onko kaikki hyvin?”

Toivottavasti keltaliivien hieno kollektiivinen liike kantaa myös sinne asti, että koulussa olisi mukava käydä tänään ja tulevaisuudessa. Koulu on kuitenkin paikka, jossa jokaisella lapsella on paras mahdollisuus luoda elämänmittaisia ystävyyssuhteita, mitkä lienevät tärkeimpiä aarteita, mitä elämässä voi ansaita. Toivoisin että, se olisi kaikille lapsille sellainen.

Ajassamme on tarpeeksi vastakkainasettelua, möykkää ja huonoa käytöstä, suoranaista kiusaamista. Tuntuu, että aikuiset ovat unohtaneet käytöstavat, on vaikea uskoa, etteikö se vaikuttaisi myös lapsiin ja nuoriin ja heidän tapaansa hoitaa niin sanottuja konfliktitilanteita.

Nuorissa on tulevaisuus, onneksi uusi sukupolvi on aina edellistä fiksumpi. Yritetään me aikuiset näyttää mallia, että mekin osaamme kunnioittaa toisiamme, vaikka joskus eriäviä mielipiteitä olisikin.

Jokainen voi valita, tekeekö hyvää vai ei. Jokainen voi valita, miten puhuu toisista. Jokainen voi olla esimerkki, joka resonoi ympärilleen valoa, mistä kumpuaa iloa ja yhteisöllisyyttä. Siihen ei tarvitse varsinaisesti muuta, kuin kunnioitusta kanssaihmisiä kohtaan. Kykyä kuunnella ja nähdä, ymmärtää, että jokainen yksilö on arvokas.

Hyvää syksyä ja hyvää uutta kouluvuotta itse kullekin, toivoo etsivä nuorisotyöntekijä Jaakko Lehtolainen.

Jaakko Lehtolainen on Seinäjoen kaupungin etsivä nuorisotyöntekijä. Etsivä nuorisotyö on erityisnuorisotyötä, jonka tavoitteena on olla läsnä nuorten keskuudessa ja tarjota mahdollisuus turvalliseen ja luottamukselliseen aikuiskontaktiin. Nuoren kanssa etsitään yhdessä ratkaisuja nuoren pulmiin ja kysymyksiin.